NÄHTÄVYYKSIÄ
Kuivalaisen kukkulan muistomerkki
Kiteen Korkeakankaassa 10.7. 2011 paljastettu muistomerkki on kunnianosoitus Kuivalaisen kukkulalla 12.–13.7.1941 taistelleille JR 37:n kyrönmaalaisille sankareille. Tuossa taistelussa kaatui 49 ja haavoittui 115 sotilasta Kyrönmaan kunnista.
Jatkosodan alussa Etelä-Pohjanmaalta koottu 19. divisioona ryhmitettiin Kiteen seudulle. Divisioonaan kuuluneen jalkaväkirykmentti 37:n toisen pataljoonan tehtävänä oli vallata rajan takana oleva Kuivalaisen kukkula.
Vähäkyröläisistä kootun komppanian ensimmäisen hyökkäyksen tyrehdytti vahvasti linnoitetuista bunkkereista avattu tuli. Myös Isonkyrön komppanian toistama hyökkäys päättyi surullisesti. Jatkosodan alkuvaiheen miestappiot olivat lähes yhtä suuret kuin kesän 1944 torjuntataisteluissa. Osasyynä olivat ylempien esikuntien hyökkäysinto ja huonot johtosuhteet.
Koska jatkosodan alussa rautatiet olivat täynnä sotilas- ja materiaalikuljetuksia, kaatuneita ei voitu viedä kotiseuduilleen. 511 eteläpohjalaista sankarivainajaa sai väliaikaisen leposijan Kiteen hautausmaalta, kunnes heidät saatettiin seuraavana kevättalvena kotiseurakuntiensa multiin.
Muistomerkki pystytettiin alueelle, jolta hyökkäys alkoi. Muistomerkiltä on rajavyöhykkeelle matkaa noin sata metriä, ja Kuivalaisen kukkula on noin kahden sadan metrin päässä Venäjän puolella. Muistokiven lisäksi paikalla on taistelun kulkua kuvaava taulu. Paljastusjuhlaa edeltävänä päivänä pieni joukko kyrönmaalaisia pääsi käymään venäläisten rajaupseerien johdolla varsinaisella taistelupaikalla.
Muistomerkistä teki aloitteen Isokyrön reserviupseerikerho vuonna 2009. Mittavan yhteistyön tuloksena se saatiin paikoilleen 2011, kun taistelusta oli kulunut 70 vuotta.
Kiteen kaupungin puolesta muistomerkin ottivat vastaan Kari Sutinen, Maija Kaalimaa ja Eeva-Liisa Auvinen. Kyrönmaalaisten puolesta muistomerkin luovutti Laihian kunnanhallituksen puheenjohtaja Tapio Nyysti.
TAPAHTUMIA
Seponpäivän kisat
Seponpäivän kisat juontavat juurensa Seppo Timosen järjestämiin koko perheen kisoihin Korkeakankaan urheilukentällä. Lapset ja nuoret kisailivat ikäsarjoissa ja aikuiset pareittain. Taitoja koeteltiin mm. perunanheitossa, puujalkakävelyssä, napinompelussa, lypsyssä ja tandem-hiihdossa. Vuoden 2009 kisojen järjestelyistä vastasivat Sari ja Eero Tuunanen. Sittemmin kisoja ei ole järjestetty.
Hatunvaaran Hanhiviikot
Hanhiviikot syntyivät Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin ajatuksesta. Keski-Karjalan Luonto ry järjesti Hatunvaaran mäellä Korkeakankaassa arktisten hanhien syysmuuton tarkkailuun painottuvaa kuukauden mittaista luontotapahtumaa vuosituhannen alusta vuoteen 2016. Vaaran laelle pystytettiin hanhiviikkojen ajaksi puolijoukkueteltta, ja leirivieraat saivat käyttää maanomistaja Terho Timosen nuotiopaikkaa.
Keski-Karjalan Luonto ry järjesti ryhmille lintuopastusta, mutta muuten leirissä ei ollut jatkuvaa miehitystä. Leirissä järjestettiin muutamia pöllöjen öitä, joissa yleisö pääsi seuraamaan vaeltavien pöllöjen pyyntiä ja rengastusta. Kokouksia, retkikahvituksia ja yökouluja oli myös useita.
Kun Vienanmerelle kerääntyneet valkoposki-, sepel- ja tundrahanhet lähtevät koillispuhurilla kohti Suomenlahtea, lyhin reitti kulkee Laatokan kautta. Sopivilla tuulilla parvia ajautuu Suomen puolelle, ja juuri tämän lentoliikenteen tarkkailuun korkea peltomäki sopi mainiosti. Vuosituhannen alun aikana valkoposkihanhet muuttivat muuttokäyttäytymistään niin, että pelkän ylilennon sijasta osa muuttajista on alkanut pysähtyä rajanseudun vesille ja peltoaukeille valtavina parvina jopa viikkokausiksi.
Parhaana päivänä vaaralta laskettiin yli kaksisataatuhatta ylimuuttavaa hanhea. Hanhien ohella havainnoitiin esimerkiksi kurkien sekä maa- ja merikotkien muuttoa. Maisemat ovat jo sinänsä käymisen arvoisia: selkeällä säällä näkymiä avautuu länteen, itään ja pohjoiseen kymmenien kilometrien päähän.